Vesillelasku

 

Vesillelaskun koittaessa paljastui miksi koivun alle telakointi ei ole niin suuressa suosiossa. Parin päivän pesu ja vahaus tuntui nyt hukkaan heitetyltä työltä. Kun koivunurvut harjattiin ja huuhdeltiin pois ja moottori asennettiin paikalleen niin Hoopuli oli valmis vesillelaskuun.

Vielä kun saimme nuoriso-osaston apuun mastoa nostamaan, niin Hoopuli alkoi näyttää hieman purjeveneeltä.

H-vene harkinnassa

Kun keväällä 2021 hieman yllättäen Vela Felicellemme (Vindö 50 S) löytyi ostaja, nautimme useamman päivän veneettömyyden sietämättömästä keveydestä. Neljäntenä päivänä selain kuitenkin hakeutui Nettiveneeseen ja pitkään keskusteluissa pyörinyt ajatus kevyemmästä, vähemmällä voimalla käsiteltävästä ja pienemmällä vaivalla ylläpidettävästä veneestä nosti jälleen päätään. Ja suunta oli aika selvä alusta lähtien, eli H-venettä lähdettäisiin etsimään. Tarjolla oli kymmenkunta vaihtoehtoa ja kuten meillä taitaa olla tapana, valintaa ohjasi jälleen enemmän tunne kuin järki. Jostain syystä valtavirrasta poiketen me molemmat olimme tykästyneet enemmän vanhemman polven veneissä käytettyihin erillisiin alumiinikehyksisiin ikkunoihin kuin modernimpaan tapaan yhdistää ikkunat yhden tummennetun pleksin alle. Kun tällainen vene oli tarjolla, eikä siinä muutenkaan tuntunut olevan muuta vikaa kuin että se sijaitsi Asikkalassa saakka (https://www.nettivene.com/purjevene/h/829333), päätös oli nopeasti tehty ja vene kuljetettiin Koivusaareen pikaista kevätkunnostusta ja vesillelaskua odottamaan.

Koska mitään kriittistä ongelmaa veneessä ei tuntunut olevan ja kevätkin oli jo pitkällä ja aika normaaliin tapaan kortilla, niin päätimme nyt vain putsata veneen päällisin puolin ja maalata pohjaan kerroksen samaa myrkkymaalia kuin millä se aikaisemminkin oli maalattu. Niin ja tietysti teipata kylkeen uuden nimen, Hoopuli.