Masto kurkihirreksi ja luukkutallin irroitus

Tarkoitus oli rakentaa Hoopulille "kaarihalli" talvisuojaksi, mutta olisiko ollut saamattomuutta vai mitä, kun tyydyttiin nostamaan masto kurkihirreksi ja levittämään pressu sen päälle.

Nyt kun vene saatiin sateelta suojaan, saattoi purkaa luukkutallin ja ottaa sen sisälle jatkotyöstämistä odottamaan. Paljon tuonne alle olikin nöyhtää kerääntynyt vuosien kuluessa.

Koska nostinten ja säätököysien rapulukot on sijoitettu luukkutallin kanteen sprayhood-korokkeen taakse, on korokkeeseen tehty köysille reiät, jotka aikojen kuluessa ovat hioutuneet mikä minkäkin malliseksi. Nyt ajatuksena on yrittää siistiä nuo köysitiet. Samalla lukot varmaankin vaihdetaan uusiin. Katsotaan tuleeko tuosta mitään.

Skrapaamista ja hiomista

Kun pohjasta saatiin myrkkymaalit skrapattua pois, niin alkoi muiden alueiden valmistelu uudelleen maalausta varten. Vauhtiraita kyljessä on ollut maalattu varmaakin jollain hopea- tai kromipintaa jäljittelevällä maalilla, mutta se on aikojen kuluessa hieman kärsinyt, joten nyt se hiottiin puhtaaksi ja ainakin tällä hetkellä ajatellaan, että sekin maalattaisiin keväällä tumman siniseksi.

Ikkunoiden välit on maalattu mustiksi hieman kuin imitoimaan modernimpien veneiden yhtenäisiä pleksi-ikkunoita. En tiedä onko tuo alkuperäinen väritys, mutta koska nimenomaan halusimme erillisillä kehystetyillä ikkunoilla varustetun H-veneen, tuo musta maali saa nyt poistua. Samoin käy mustiksi maalatuille partaille, eli nekin puhdistetaan mustasta maalista ja maalataan valkoisiksi.

Puuosien kunnostus

Ulkotiloissa olevat vähäiset puuosat kaipaavat selvästi kunnostusta. Vaikka näköpiirissä on joidenkin osien uusiminen kokonaan (kulkuluukku sekä sitloodan säilytystilan kannet), päätettiin kaikki kuitenkin tässä vaiheessa hioa ja lakata ja katsoa sitten jatkossa millaiset uusista osista olisi järkevintä tehdä.

Kulkuluukuista ei tulisi saamaan uuden veroisia, sillä joiltain kohdin pintaviilu  menisi väkisin hiottaessa puhki.

Sama ongelma on säilytystilojen kansissa.

Tartuntakahvoissa olisi enemmän hiomisvaraa, joten niiden osalta olimme toiveikkaita.

Telakointi omaan pihaan

Jo venettä hankittaessa oli päätetty, että ainakin ensimmäiseksi talveksi se tuotaisiin omaan pihaan, jotta sitä olisi siinä helpompi laitella kuntoon ja päivittää omaa silmää ja mieltä miellyttävään asuun. Ja kun ihminen on siinä mielessä sopeutuva eläin, että pystyy löytämään tilanteeseen kuin tilanteeseen itselle sopivan laskukaavan, niin tämäkin päätös saatiin näyttämään joka taloudellisesti perustellulta.

Eli vene auton kyytiin ja keula kohti Ilolaa. Pihalla oli jo soviteltu telakointipukkia paikkaan jos toiseenkin, mutta lopulta se laitettiin kuitenkin samaan paikkaan missä meillä aikaisemminkin oli veneitä talvehtinut.

Veneen pohjaa ei tarvinnut nyt pestä, sillä tarkoituksena oli ottaa vanhat myrkyt kokonaan pois ja vaihtaa tilalle toimivaksi mainostettu myrkytön Hempelin Silic One. Tämä tarkoitti siis parin päivän skrapaamista naamari päässä.

Pohjasta skrapattiin kaikki myrkkymaali pois, mutta hyväkuntoinen tiukasti kiinni oleva primeri ajateltiin jättää uusien primereiden alle. Kuten kuvasta näkyy, joiltain kohdin kuitenkin kokeeksi hiottiin lasikuituun asti eikä vesilinjan alapuolella näyttänyt olevan ollenkaan gelgoatia.

Myrkkyjen lisäksi poistettiin vesilinjan sininen raita, sillä sitä olisi ollut aika mahdoton suojella pohjan maalausprojektin aikana ja haluamme myös nostaa tuota raitaa ylemmäs niin, että punaiseksi tulevan pohjan ja tuon raidan väliin jäisi kapeahko valkoinen raita. Samalla pitää myös katsoa nostettaisiinko pohjan maalausta sekä noita raitoja perän osalta ylemmäs, sillä kuten pohjan leväpeitteestä näkyi, vesilinja on nyt tyhjänäkin kelluneessa veneessä ollut perässä aivan myrkkymaalauksen yläreunassa.

Kesän purjehdukset

Kokemuksesta oli tiedossa, että kesä on lyhyt ja siihen on aina latautunut niin paljon sovittuja ja sopimattomia aktiviteetteja, että purjehtimaan pääseminen on harvinaista herkkua. Tämähän oli juuri se iso syy Vela Felicestä luopumiseenkin. Mutta se että vesille ehdittiin vain neljä kertaa, vaikka H-veneellä lähtökynnys onkin huomattavasti Vindötä alhaisempi,  oli pieni pettymys. Mutta ehkä sitten ensi kesänä...

Lähes vakiolenkiksi muodostui Rysäkarin kierto myötä- tai vastapäivään. Ensimmäisellä kerralla aurinko paistoi ja tuuli oli 1-3 m/s eli meille oikein sopivaa lilluttelua. Sitten pari kertaa kohdalle osui ennustetun 5-7 m/s tuulen sijasta 8-10 m/s ja kun emme vielä ole rakentaneet veneeseen reivejä vaikka reiät isopurjeessa onkin, niin meno oli hieman turhankin urheilullista. Yllättävän hyvin H-vene kuitenkin oli noissakin keleissä hallittavissa täysillä purjeilla hieman kokenemattomammankin ja varovaisemman miehistön voimin. Ja kesän viimeisellä lenkillä tuuli sitten oli sen optimaaliset 4-6 m/s, joka palautti uskon purjehduksen nautinnollisuuteen ja uuden veneen hankinnan, no ei ehkä järkevyyteen, mutta hyväksyttävyyteen kuitenkin.

Vesillelasku

 

Vesillelaskun koittaessa paljastui miksi koivun alle telakointi ei ole niin suuressa suosiossa. Parin päivän pesu ja vahaus tuntui nyt hukkaan heitetyltä työltä. Kun koivunurvut harjattiin ja huuhdeltiin pois ja moottori asennettiin paikalleen niin Hoopuli oli valmis vesillelaskuun.

Vielä kun saimme nuoriso-osaston apuun mastoa nostamaan, niin Hoopuli alkoi näyttää hieman purjeveneeltä.

H-vene harkinnassa

Kun keväällä 2021 hieman yllättäen Vela Felicellemme (Vindö 50 S) löytyi ostaja, nautimme useamman päivän veneettömyyden sietämättömästä keveydestä. Neljäntenä päivänä selain kuitenkin hakeutui Nettiveneeseen ja pitkään keskusteluissa pyörinyt ajatus kevyemmästä, vähemmällä voimalla käsiteltävästä ja pienemmällä vaivalla ylläpidettävästä veneestä nosti jälleen päätään. Ja suunta oli aika selvä alusta lähtien, eli H-venettä lähdettäisiin etsimään. Tarjolla oli kymmenkunta vaihtoehtoa ja kuten meillä taitaa olla tapana, valintaa ohjasi jälleen enemmän tunne kuin järki. Jostain syystä valtavirrasta poiketen me molemmat olimme tykästyneet enemmän vanhemman polven veneissä käytettyihin erillisiin alumiinikehyksisiin ikkunoihin kuin modernimpaan tapaan yhdistää ikkunat yhden tummennetun pleksin alle. Kun tällainen vene oli tarjolla, eikä siinä muutenkaan tuntunut olevan muuta vikaa kuin että se sijaitsi Asikkalassa saakka (https://www.nettivene.com/purjevene/h/829333), päätös oli nopeasti tehty ja vene kuljetettiin Koivusaareen pikaista kevätkunnostusta ja vesillelaskua odottamaan.

Koska mitään kriittistä ongelmaa veneessä ei tuntunut olevan ja kevätkin oli jo pitkällä ja aika normaaliin tapaan kortilla, niin päätimme nyt vain putsata veneen päällisin puolin ja maalata pohjaan kerroksen samaa myrkkymaalia kuin millä se aikaisemminkin oli maalattu. Niin ja tietysti teipata kylkeen uuden nimen, Hoopuli.