Kokemuksesta oli tiedossa, että kesä on lyhyt ja siihen on aina latautunut niin paljon sovittuja ja sopimattomia aktiviteetteja, että purjehtimaan pääseminen on harvinaista herkkua. Tämähän oli juuri se iso syy Vela Felicestä luopumiseenkin. Mutta se että vesille ehdittiin vain neljä kertaa, vaikka H-veneellä lähtökynnys onkin huomattavasti Vindötä alhaisempi, oli pieni pettymys. Mutta ehkä sitten ensi kesänä...
Lähes vakiolenkiksi muodostui Rysäkarin kierto myötä- tai vastapäivään. Ensimmäisellä kerralla aurinko paistoi ja tuuli oli 1-3 m/s eli meille oikein sopivaa lilluttelua. Sitten pari kertaa kohdalle osui ennustetun 5-7 m/s tuulen sijasta 8-10 m/s ja kun emme vielä ole rakentaneet veneeseen reivejä vaikka reiät isopurjeessa onkin, niin meno oli hieman turhankin urheilullista. Yllättävän hyvin H-vene kuitenkin oli noissakin keleissä hallittavissa täysillä purjeilla hieman kokenemattomammankin ja varovaisemman miehistön voimin. Ja kesän viimeisellä lenkillä tuuli sitten oli sen optimaaliset 4-6 m/s, joka palautti uskon purjehduksen nautinnollisuuteen ja uuden veneen hankinnan, no ei ehkä järkevyyteen, mutta hyväksyttävyyteen kuitenkin.